Olen keikkatauolla toistaiseksi. Ilmeisesti ainakin tämän kevätkauden ja kesän.
Joku oli lukenut mun blogikirjoitukseni (moi Risto) ja kysyi Naurun Tasapainosta ja osallistumisestani siihen. Päätökset on sitä varten, että vaimo peruu ne. No kun nyt akuutisti ei ole omaa vaimoa käytettävissä, joudun itse olemaan nuijamuija. Tiedoksi siis yhteiskunnalle: en osallistunut Naurun Tasapainon karsintoihin. Ja juuri nyt en muutenkaan stand up -skeneen. Keikkatauko, ajattelutauko, kirjoittamistauko, esiintymistauko. Tauko.
Mietiskelin tuossa tätä kevättä ja huomasin, että niin paljon tekemätöntä siviiliduunia, niin paljon siivoamattomia nurkkia sekä sisällä päässä, että kotona, että hyvä ottaa aikaa ja katsoa asioita toiselta kantilta välillä. Tuo sisällä päässä tuli laitettua tuohon vaan, että se kuullostaisi dramaattiselta. Ei mulla päässä mitään ole. Mähän olen insinööri, hei!
Keikkatauko tekee hyvää jo nyt, vaikka takana on varsinaisesti vasta vähän toista kuukautta elämää ilman stand upia. Joulukuussa oli viimeisin keikka ja sen jälkeen olen antanut pölyn laskeutua. En käy edes klubeilla. En lue koomikoiden hölötystä facebookissa.
Stand upia on verrattu huumeeseen. No en tiedä, kun ei ole jälkimmäisestä kokemusta, mutta se taitaa olla hyvä havainto. Tällainen flasari tuli nyt, kun en tee keikkaa. Enkä kyllä käytä huumeitakaan vieläkään.
Ja onhan se kuin huume tai vähintäänkin jonkinlainen itse hankittu sairaus. Aktiivisena stand up -kautena ajattelee oikeastaan koko ajan asiaa. Tulevia keikkoja, edellisistä keikoista jääneitä hyviä ja huonoja fiiliksiä, uusia juttuja, juttujen aiheita. Vatsaa kouristelee yllättäen, kun mieleen tulee seuraava keikka, edellisen tunnelmat velloo vielä päässä. Hyvä fiilis, huono fiilis. Mitä jäi puuttumaan ja miksi mä en ole täydellinen? Ainiin, mähän olen insinööri. Jatkuva aiheiden mietintä ja muistiinpanojen teko. Missä kynä, missä paperi, mihin kirjoitinkaan sen yhden ajatuksen, kännykkäänkö? Kirjoittamiskeinojen kehittäminen. Juttujen rakenne ja editointi, settilistojen opetteleminen, harmitus, kun taas jotain unohtui kokeilla. Klubeilla käyminen, muiden koomikoiden juttujen onnstumisten ja epäonnistumisen analysointi. Huoli ja harmi. Valvotut yöt, elämän rytmin sekavuus, baarissa istutut illat keikkojen jälkeen kovassa mökässä rokkibändin desibelien repiessä korvat päästä. Takahuoneiden likaiset sohvat ja kaljapöntöt. Oman vuoron odottelu, vessassa ramppaaminen hermopissalla. Kollegojen neuroottiset jännityksenpurkamiset kiukutteluna ja mekastuksena tai tunteja kestävänä mökötyksenä ennen keikkaa ja sen jälkeen. Oma pettymys, kun uusi juttu ei toiminutkaan. Kollegojen äksyily ja känniset jutut. Yöbussilla kotiin.
Kuinka tätä kaikkea kaipaankaan!
