Tulin paikalle illalla jo ennen seitsemää. Ohjelmasta vastaavalta kaasolta sain kuulla, että tilaisuus on myöhässä aikataulusta mm. ukkosen aiheuttaman sähkökatkon johdosta. Ei mikään yllätys, pääsääntöisesti häissä ollaan aina myöhässä. Ihmettelen vieläkin, miten pari kesää sitten selvisin kolmesta hääkeikasta samana päivänä?
Odottelu on aina vaikeaa, energiatason ylläpito on vaikeaa mutta ehkäpä keikkailukokemus on tuonut siihen sopivan osaamisen ja saan ladattua itseni kuntoon juuri lavalle astuessani. Näin nytkin. Sain tietysti hyvin aikaa tarkkailla pari tuntia yleisöä, esiintymistilaa ja aistia paikan fiilistä.
Ennen keikkaa en koskaan jaksa tai osaa olla kovin sosiaalinen, pohdin omaa esiintymistäni omissa ajatuksissani ja keskityn. Olen tahtomattani aika poissaoleva ja vakavakin. Bändi taisi tuumata, että tuoko koomikko? Ei taida tulla mitään tuosta.
Keikka meni mainiosti, suorastaan erittäin hvin ja bändikin hekotteli iloisesti ensin parvelta, mistä kantautuvat naurunremakat loivat hauskan stereovaikutuksen. Sitten bändi siirtyi portaille istumaan, minkä otin kunnianosoituksena ammattilaisilta toiselle.
Keikan jälkeen menin keräämään tavaroitani yläkerran back stagelta ja nyt bändi katseli minua jo ihan toisin silmin. Olisi kiva tietää, mitä he nyt ajattelivat. En kuitenkaan jäänyt sitä kyselemään.
Pakkasin kamat autoon ja lähdin ajamaan kotiin. Painoin navigaattorista nappia "aja kotiin" ja se tuntui taas niin hyvältä!
